Juha. Heränneitä / Юха. Пробудившиеся. Книга для чтения на финском языке

Ilmaantui aittansa kynnykselle emäntä, istahti ompelemaan, ei päätään kääntänyt, ei silmäänsä nostanut. Shemeikka häntä siihen katseli, ja jo tiesi, minkä houkuttelulauluistaan hän tälle linnulle laulaa.

Hän nousi, meni ja istahti kahareisin kynnykselle, toinen jalka aitassa, toinen ulkona – ja sanoi yhtäkkiä yllättäen:

– Haastaisit minulle huolesi, emäntä nuori.

Marjan ääni vähän vavahti:

– Huoleniko? Mitkä huoleni?

– Kaikki ne, mitkä sinulla on.

– Mistä sinä tiedät, mitä minulla on ja mitä minulla ei ole vai eikö ole ollenkaan?

Shemeikka piti vähän laulunsa lomaa, sitten kosketti uudelleen soitinta, jonka jo tunsi hyvin helähtäneen.

– Ei ole rattoisa elämäsi täällä erämaassa.

Marja ei vastannut, ompeli.

– Miehesi vanha ja jörö, piikatyttösi hiljainen ja mitätön, ei vierasta käy talvikausiin, kesällä jos joku tulee, niin meneekin.

– Kun ei ole parempaa nähnyt, ei osaa kaivatakaan.

– Lähde kanssani Karjalaan hupailemaan!

Marja katsahti säpsähtäen ylös, mutta sitten taas alas.

– Ja mitä minä siellä?

Silloin tuli kiihkeä, tiukka, ahdistava kysymys:

– Ja mitä sinä täällä – tässä surkeassa maassa – semmoinen kuin sinä?

– Ja mikä tällä maalla vikana? Ja lieneeköpä muuallakaan parempi?

– He huonosti täällä naisensa hoitavat. Ei meillä niinkuin täällä niskaansa työn teolla köyristetä, ei meillä silmiänsä riihen kitkussa soaista, ei meillä kaskessa kasvojansa noeta, ei meillä selkäänsä käsikivissä katkota.

Talon nuorikot täällä kuin orja-akat meillä, köyryniskat, tihrusilmät, riippurinnat, pystymahat, kuin takkuiset, kesäiset koirat – et sinä, emäntä, ihme ja kumma, vielä semmoinen, mutta pian sinustakin semmoisen tekevät. Pian puna poskiltasi putoo, pian kiilto silmistäsi katoo.

– Entäpä katookin – kenellepä siitä lie vahinkoa?

– Kyllä sen tiedät kenelle.

– Olisiko sielläkään parempi?

– Sielläkö? Miehet hankkii, miehet liikkuu, vierailta mailta viljan valmiina tuovat – naista ilonaan pitävät, ei orjanaan.

– Mitä sitten naiset tekevät?

– Ka, kankaita kutovat, koreitaan kirjaelevat ja orjia opastavat. Kesällä, milloin huvikseen haluavat, kalaa pyytävät, marjoja poimivat, makeita keittävät. Niinpä aina nuorina pysyvät, niin kauan kuin ikä antaa, punakkoina, pulleina, pehmeinä.