Juha. Heränneitä / Юха. Пробудившиеся. Книга для чтения на финском языке

Sen tehtyään hän haki käsiinsä mäyrännahkaisen reppunsa ja ojensi sen äidilleen:

– Täytä tuo – niin paljon kuin mahtuu – poronkieltä ja talkkunajauhoja.

– Lähdetkö metsälle?

– En.

– Ajattelin, kun noin varustelit.

Kun äiti oli tuonut täyteen repun, sanoi Juha:

– Lähden tästä ja saatan ehkä viipyäkin. Olkaa tässä niin kauan. Tehkää Kaisan kanssa työt ja minkä apua tarvinnette, se ottakaa. Tuoss' on eloaitan avain, hinkalossa on rukiita, millä palkan maksatte.

– Ethän vain lähtene sen jälkeen?

– Senkö? – Sen jälkeen lähden.

– Yksinäsi?

– Yksinäni toin hänet kerran ennenkin.

– Et tainnut saada toveria?

Juha oli jo ripustanut repun olalleen ja tarttunut pyssyynsä, ja oli jo ovella menossa, kun äiti huusi hänen jälkeensä:

– Et häntä sieltä enää löydä … pääsi vain menetät.

– Omanipahan menetän, minkä menetän. Mutta menee siinä silloin toisenkin pää.

Äiti näki ja kuuli, että Juha oli sen päättänyt eikä ollut pidätettävissä.

– Mene vain! huusi hän seuraten Juhaa porstuaan, jonka ovesta Kaisa samalla livahti sisään, – Kaisa, kuulitko? Se lähtee Marjaa hakemaan. Mene vain, mutta et sinä sitä sieltä mukaasi saa, vaikka löytäisitkin!

– Mitä?

Juha oli pysähtynyt porstuan rappusille.

– Mitä sanot? ahdisti Juha lähemmäksi astuen.

– Älkää, emäntä … sanoi Kaisa silmänsä peittäen.

– Ei tule kutsuen kylältä kiimainen narttu!

– Voi, voi teitä, emäntä! vaikeroi Kaisa.

– Mielellään meni! huusi emäntä yhä enemmän raivostuen. Syliinsä heittäysi!

– Se on valhe!

– Kaisa näki, kysy siltä! – ja nauruun rämähtäen peräytyi emäntä takaisin tupaan. Piika oli lyykähtänyt lattialle.

– Mitä sinä näit? tiukkasi Juha häntä hartioista ravistaen.

– En minä mitään nähnyt.

Mutta samassa hän pillahti itkemään.

– Sano, mitä näit.

Piika ei kuin itki. Juha syöksyi tupaan.

– Mitä se on nähnyt?

– Sen näki, että venhe viilettää alas ja pyöräyttää poukamaan, kun Marja rantaa myöten jälessä juoksee huivia heiluttaen kuin pysähdyttääkseen. Siitä maihin laskee ja sylinsä levittää, ja Marja siihen heitäkse.