Juha. Heränneitä / Юха. Пробудившиеся. Книга для чтения на финском языке

Terveheksi! – hän pisti kättä Marjalle, reippaasti, iloisesti, ääni heleän sointuva, hampaat välähtelevän valkoiset hienon kähärässä parrassa, ruskeissa silmissä viekasta veitikkaa ja huolettoman ilon kiiltoa.

– Mistä on vieras matkalla? kysyi isäntä.

– Jos sinulle, isäntä, sanon, mistä olen matkalla, ympäri pyörähtämäni pitäisi. Kemit, Sunkut, Arkangelit, Aunukset, Turut, Torniot! Myöt sinä rukiita?

– Jospa noita jonkin verran möisikin, olisiko paljonkin tarvis?

– Saanet nuo säkit täyteen, jo riittää tällä kertaa.

– Ja hän heitti säkit Juhan eteen, kääntyen Marjaa tarkastelemaan.

– Montako niitä on?

– Katso, katso!

– Nytkö ne olisi heti täytettävä?

– Heti, heti – hän tarkasteli yhä Marjaa – ja saanen hevosen, millä heidät rantaan rahtaan?

– Eivätkö nuo tuonvertaiset tätä matkaa menne kantamallakin?

– Täytä sinä sitten säkit, minä sill’aikaa mieheni noudan?

– Anna heidän olla venheillään, kyllä minä nämä apunasi kannan.

– Hyvä on!

Juha otti säkit ja lähti niitä täyttämään. Vieras oli Juhalle puhunut, Marjaa katsellut, huulet hymyssä, silmä elellen. Ei tiennyt Marja, mitä sen huuli hymyi, mitä silmä iloitsi, mutta hymysi itsekin hauskalle vieraalle niinkuin vieraskin hänelle.

– Kuka sinä olet? Piikako?

– Siltäkö näytän?

– Äsken orjalta näytit lypsyryysyissäsi, vaan lienetkin tytär, vai miniäkö lienet?

– Emäntäkin lienen.

Enkö emännäksi kelpaisikaan?

– Tuon?

– Senpä sen.

– Hän miehesi tuo – ?

– On.

– Sinun?

– Minun, minun! Mikä siinä on, että sitä kysyt?

Vieras heilautti kättään.

– Hui hai, on sinulle liian vanha. Olet liian kaunis ja korea omaksensa, äijä rähjän.

– Äijä rähjänkö? Sano sitten, kun näet, minkälaisen säkin selässään kantaa.

– Vääräsäären, väkäleuan! – Vaan sinut olen nähnyt, kun tarkemmin katselen.

Lienet se – ja se olet – se on pää, se ryhti – vaan oli hiuksesi silloin hajallaan.

– Minunko? milloinka?

– Toissa, kolmanna kesänä. Rannassa seisoit tuolla kosken poukamassa ja tukkaasi suit – ilkoisen alasti – minä venheessä alas viiletin?

– Sinäkö se olit?

– Jos sain purteni pysähtymään, mukaani otin.

– Otit?

– Otin.